Jazz- ja soul-musiikki ovat usein tavalla tai toisella käsi kädessä kulkevia musiikkigenrejä. Näiden kahden yhdistelmää kutsutaan nimellä soul jazz, joka on niin ikään suosittu genre. Siinä jazziin on sekoitettu elementtejä soul-, R & B- ja gospel-musiikista. Ensimmäistä kertaa soul jazzin voidaan sanoa kehittyneen noin 50-luvun loppupuolella, ja termiä soul jazz käytettiin ensimmäistä kertaa Cannonball Adderley -nimisen saksofonistin albumilla. 60-luvulla soul jazz oli kaikista jazzin eri suuntauksista kaikkein suosituin, sillä se toi jazziin tietyllä tapaa uudenlaista syvyyttä ja nimensä mukaisesti “sielukkuutta”.
Sielukkaan jazzin esittäjät
Tunnetuimpia jazzia ja soulia yhdisteleviä artisteja ovat muun urkuja soittavat Baby Face Willette, Jimmy Smith, Big John Patton ja Lonnie Smith, kitaraa soittavat Grant Green ja Kenny Burrell sekä saksofonia soittavat Eddie Harris ja Stanley Turrentine. Pianistit Gene Harris, Ramsey Louis ja Les McCann ovat niin ikään tunnettuja esiintyjiä kyseisen genren saralla. Monet uusimmista souljazz-lahjakkuuksista ovat nousseet viime aikoina pinnalle Spotifyn kautta lähes puolivahingossa, kun jazzia ja soulia kuuntelevat ovat innostuneet heidän musiikistaan.
Suomessa soul-musiikilla ja jazzilla on oma kuulijakuntansa ja maastamme löytyy myös muutamia lahjakkaita artisteja, jotka ovat kunnostautuneet nimen omaan soul jazzin esittäjinä. Esimerkiksi Jukka Eskola Soul Trio on hyvä esimerkki arvostetusta soulia ja jazzia esittävästä suomalaisesta kokoonpanosta. Myös Nina Höynälä on mielenkiintoinen suomalainen naisartisti, jolla on paljon potentiaalia jazzin saralla.
Soulia jazziin sekoittava soul jazz tuo jazziin uusia tuulia
Soul jazz on monellakin tapaa päivitetty versio jazzista, ja se tuo siihen uusia ulottuvuuksia. Yhtenä esimerkkinä voidaan esimerkiksi mainita urkujen käyttö musiikissa, sillä soitin ei ole perinteisesti kuulunut jazz-musiikkiin. Uruista on kuitenkin tullut todella suosittu soitin soul jazzia esittävien keskuudessa. Yleensä jazzia ja soulia sekoittavassa soul jazzissa kokoonpanoihin kuuluu kolmesta neljään soittajaan, joten ryhmät ovat verrattain pieniä. Tunnusomainen piirre tässä genressä on tanssinomaisten ja toistuvien rytmien sisällyttäminen musiikkiin. Myös selkeiden melodioiden läsnäolo on tavallista toisin kuin monessa muussa jazzin muodossa, jossa melodia ei välttämättä ole aivan helposti tunnistettavissa.